Retkiluistelu mahdollistaa uusien paikkojen tutkimisen.
Hiihtolomaviikon napakat yöpakkaset yhdistettynä lumettomaan talveen tarjoilivat mahtavat olosuhteet retkiluistelulle. Hyvin harvoin talvella on tällaista tilannetta, että jääkantta on paljaana silmänkantamattomiin. Monessa paikassa on nykyään muutamasta kilometristä pariinkymmeneen kilometriin pitkiä aurattuja luistelureittejä, mutta nyt lumettomuus antoi täydet vapaudet mennä minne vain.
Retkiluistelu on tullut vuosi vuodelta suositummaksi. Luistelukausi kestää usein lokakuulta keväälle ilmoista riippuen. Retkiluistelu ei kuormita niveliä, kuten esimerkiksi juoksu. Kuitenkin pidemmälle retkelle lähtiessä tulisi olla hyvä peruskunto ja luistelutaito on myös tärkeää.
Retkiluistelua harrastetaan erityisillä retkiluistimilla. Pitkäteräiset luistimet kiinnitetään esim. vaelluskenkiin, telemark- tai luisteluhiihtomonoihin. Tärkeää on pukeutua säänmukaisesti. Jäällä käy aukeana paikkana usein viima, joten tuulenpitäviä vaatteita kannattaa suosia.
Mitä muita varusteita sitten kannattaa olla? Kaulalle laitetaan jäänaskalit, josta ne ovat sitten tarvittaessa helposti saatavilla, mikäli jää pettäisi alta.
Retkiluistelusauvat eivät suinkaan ole tuomaan lisää vauhtia, vaan ovat itseasiassa turvallisuusvaruste; teräskärkisellä sauvalla testataan jään kantavuus. Jos sauvan terä menee napakasti iskettäessä muutaman iskun jälkeen jään läpi, on jää käynyt liian ohueksi luistelua ajatellen.
Reppuun pakataan vedenpitävään pakkaukseen vaihtovaatteet. Vedenvaraan jouduttaessa reppu lisäksi kelluttaa. Lisäksi reppuun kiinni käden ulottuville heittoköysi.
Yllämainittujen varusteiden lisäksi mukaan kaveri, joka tarvittaessa voi auttaa veden varaan joutuessa. Tämä on äärettömän tärkeää luonnonjäillä vaihtelevissa olosuhteissa liikuttaessa. Yleensähän Sisä-Suomessa parhaat luistelukelit ovat juuri vesistöjen jäädyttyä ennen lumen tuloa ja taas rannikolla etenkin merissä ovat jääolosuhteet todella vaihtelevia läpi talven.
Retkiluistellessa on siis hyvä ymmärtää myös jääolosuhteita. Nyrkkisääntönä pidetään, että teräsjään on oltava koko alueella vähintään viiden sentin vahvuista kantaakseen ihmisen. Tyynellä kelillä jää vahvistuu vuorokaudessa n. 0,25cm pakkasastetta kohden edellyttäen, että jään pinnalla ei ole lunta. Eli viiden sentin jääkerroksen syntyyn vaaditaan neljä -5 asteen pakkaspäivää. Pilvinen sää kuitenkin hidastaa jään muodostumista lämmön haihtuessa hitaammin. Samasta syystä myös siltojen alle tulee jääpeite hitaammin.
Järvi jäätyy viimeiseksi selältä eli jää on tavallisimmin rannassa vahvempaa. Näin ollen jään olisi syytä olla rannassa 10cm paksuista ennenkuin järven selälle on asiaa. Jäätä arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota myös jään laatuun. Jos 5cm teräsjäätä kantaa ihmisen, ei välttämättä edes 10cm harmaata kohvajäätä sitä tee.
Myös halkeamat vaikuttavat jään kantavuuteen. Halkeamien ei tarvitse olla monen metrin levyisiä railoja, vaan jo muutaman millimetrin levyinen rako riittää. Railon reunalla kantavuutta on jäljellä alle puolet ja railojen risteyksessä usein vain neljännes.
Jää saattaa pitää luistellessa ääntä. Paksu jää päästää kumeita ääniä. Mitä ohuemmaksi jää muuttuu, sitä kireämpää ääni on. Ohuella uudella jäällä luistellessa kuuluu syntyvistä halkeamista ääntä. Useinkaan yli 10cm paksu jää ei ääntele. Pakkasen kiristyessä jää pitää ukkoselta kuulostavaa kuminaa, mikä ei ole vaarallista.
Luonnonjäällä on tärkeää paikallistuntemus, sillä jään paksuus voi vaihdella huomattavasti. Erityisesti on varottava salmia, kapeikkoja ja muita virtapaikkoja. Myös kaislikkojen kohdalla ja isojen kivien läheisyydessä jää voi olla heikkoa.
Hyvällä varustautumisella ja tervettä harkintaa käyttämällä retkiluistelu on hyvää liikuntaa ja rentouttavaa ulkoilua. Suomen Ladun alainen Suomen retkiluistelijat ry tarjoaa runsaasti tietoa retkiluistelusta. Yhdistys järjestää syksyisin tulokaskursseja, jonka käytyään on tulokasretken jälkeen mahdollista osallistua heidän järjestämille retkille.