Revontulien (Aurora borealis) bongausta
Vanhan tarun mukaan revontulet syntyvät siitä, että tuntureilla juokseva tulikettu huiskii hännällään kipinöitä taivaalle. Revontuliin liittyy monia muitakin uskomuksia. Saamelaiset ovat aina suhtautuneet revontuliin kunnioituksella, sillä vanhojen tarinoiden mukaan revontulet ovat taivaalla vaeltavia kuolleiden henkiä. Revontulien uskotaan myös parantavan lapsensaantionnea ja onpa vanhan kansan mukaan revontulten alla siitetty lapsi onnekas.
Revontulivalo syntyy maan ilmakehässä noin 100-200km korkeudessa auringosta lähteneiden hiukkasten osuessa ilmakehään. Aurinkotuulen mukana ylhäältä alaspäin Maan magneettikentän suuntaisesti syöksyvät varautuneet hiukkaset eli elektronit törmäävät ilmakehän happiatomeihin ja typpimolekyyleihin, mikä aiheuttaa niiden virittymisen. Viritystilan purkautuessa viritysenergia vapautuu valona eli revontulina. Syntyvän valon väri riippuu virittyneen hiukkasen laadusta: happiatomien viritystiloissa syntyy vihreä ja happimolekyylin viritystilassa punainen valo, kun taas typpimolekyyleistä tulee sinertävä väri.
Revontulia esiintyy melko tasaisesti läpi vuoden. Kuitenkin kevään ja kesän aikaan yöt ovat niin valoisia, että niitä ei pysty kunnolla havaitsemaan. Siispä revontulia on nähtävillä elokuun lopulta aina huhtikuun alkuun. Hieman enemmän niitä esiintyy syyspäiväntasauksen ja kevätpäiväntasauksen tietämillä maan asennosta johtuen.
Suomessa varmin paikka bongata revontulia on Kilpisjärven seutu, jossa niitä esiintyy kolmena yönä neljästä. Huono ei esiintyvyys ole Utsjoen Lapissakaan, joskin suhdeluvun sanotaan olevan kymmenisen prosenttia Kilpisjärveä pienempi. Pohjois-Norjassa jäämeren rannalla sanotaan revontulia esiintyvän joka yö. Keski-Lapissa (Ylläs, Levi, Sodankylä) revontulia esiintyy kolmena-neljänä yönä viikossa. Keski-Suomessa suunnilleen kerran viikossa.
Pari tuntia keskiyön molemmin puolin on tyypillisintä aikaa nähdä revontulia. Niitä voi kuitenkin esiintyä satunnaisesti auringonlaskusta auringonnousuun. Taivaan tulee olla pilvetön revontulien näkemiseksi, koska ne syntyvät niin korkealla ilmakehässä.
Revontulien katselua varten kannattaa hakeutua aukealle paikalle mahdollisimman kauas asutuskeskusten valosaasteesta. Täällä etelämmässä ne esiintyvät pohjoisella taivaalla, joten katselupaikalta tulisi aueta esteetön näkymä pohjoiseen taivaanrantaan. Ilmatieteenlaitoksen sivuilta voi käydä katsomassa todennäköisyyttä revontulien esiintymiselle. Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämällä Auroras now -sivustolla löytyy tarkempaa tietoa ja myös revontulikameroiden kuvia. Sieltä voi myös tilata itselleen revontulihälytyksen.
Kuinka kuvata revontulia?
Kameroiden automatiikka ei useinkaan osaa tarkentaa ja säätää valotusta oikein revontulia kuvatessa. Siispä käytössä olisi hyvä olla kamera, jossa on käsisäädöt. Järjestelmäkameran etuna on se, että saa valittua mahdollisimman valovoimaisen objektiivin. Ursan sivustolla revontulivalokuvauksen ohjeissa suositellaan, että laaja-alaisia revontulia kuvatessa kannattaa olla käytössä mahdollisimman laajakulmainen alle 50mm objektiivi. Lisäksi objektiivin tulisi olla mahdollisimman valovoimainen (pieni f-luku).
Olen kuitenkin kuvannut revontulia kännykkäkameran käsisäätöistä tilaa hyväksi käyttäen. Usein on nimittäin käynyt niin, että revontulien esiintyessä ei olekaan kamera lähistöllä tai sen akku ladattuna…
Käytössä on hyvä olla jalusta pitkän valotusajan johdosta. Kameran tärähtämisen minimoimiseksi voi vielä käyttää vitka-laukaisinta, jollei ole etälaukaisinta. Tarkennus kannattaa valita manuaaliseksi ja äärettömään.
Nopeita ja kirkkaita revontulia kuvatessa kannattaa säätää valotusaikaa mahdollisimman lyhyeksi ISO-arvoa kasvattamalla ja vastaavasti himmeitä revontulia kuvatessa mahdollisimman pieni ISO ja pidempi valotusaika. Valkotasapainoa kannattaa säätää niin, että värit tulevat mahdollisimman totuudenmukaisiksi.
Tuo taivaan valonäytelmä on kerta toisensa jälkeen vangitseva tapahtuma. Tsemppiä revontulten bongaukseen!
