Kolmen valtakunnan vaellus Day 3: Gappohytta – Pältsastugan – 11+2km

Yö teltassa oli melko hyinen. Sitähän kirkastuva taivas tiesi. Lisäksi kaatosateessa oli tavarat keränneet kosteutta. Vaihtovaatteet olivat ihanan kuivia vettäpitävässä pussissaan. Vedin jalkaan villasukat ja vetäydyin hämärän tultua makuupussiin. En jaksanut enää nousta teltasta ulos hampaiden pesulle, joten kurkottelin makuupussissa köllien ulos teltan oviaukosta. Retkeilymajassa majailleet norjalaiset kävivät sanomassa, että vilun yllättäessä olisin tervetullut sisälle, vaikka siellä paljon porukkaa jo olikin.

Nukkumaan alkaessani olin todella jäässä. Iltapäivän kaatosade oli kastellut maan niin, että siitä tuli lisää kosteutta telttaan. Lisäksi sateessa kastuneet tavarani teltan sisällä toivat oman osuutensa. Kostea viileys tuntui menevän luihin ja ytimiin. Lisävaatteetkaan eivät auttaneet. Aloin jo pohtia saanko hypotermian. Sitten muistin mukaan varalle ottamani avaruuslakanan ja päätin, että nyt oli aika hyödyntää sitä. Käärin avaruuslakanan makuupussiin ympärille ja ei aikaakaan kuin alkoi olla suloisen lämmintä. Heräsin jopa muutaman tunnin kuluttua vähentämään vaatetusta.

Aamulla varhain heräsin auringon nousuun. Kömpiessäni ulos teltasta totesin taivaan olevan täysin kirkas. Jes!! Saisin kamat kuivaksi, ennen uutta pakkausta. Ollessani puurajan yläpuolella, puuttui oksat, joihin voisi tavaraa ripustaa. Niinpä levittelin tavarani kallioille kuivumaan. Alkaessani keittää aamukahvia huomasin edellisiltana kattilaan jättämäni veden jäätyneen. Oli siis ollut kunnon pakkanen.

Aamupalan syötyäni oli aika pakkaa tavarat ja ottaa suunta kohti Ruotsin rajaa ja siitä edelleen Pältsastugania. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta ilma oli syksyisen kirpeä. Loppupeleissä oli tullut nukuttua sikeästi alkuvaikeuksien jälkeen, joten hyvällä fiiliksellä lähdin matkaan.

Norjan ja Ruotsin raja on aivan Gappohyttan läheisyydessä. Rajan ylitettyäni oli selkeä muutos havaittavissa polun merkkien suhteen. Reitti Ruotsin puolella oli merkitty huomattavasti huonommin kuin tähän asti. Toki polkua oli niin paljon kuljettu, että se oli selkeästi nähtävillä.

Ehdittyäni Gappojärvelle oli aika kaivaa kartta ensimmäisen kerran esiin. Alhaalla oli viittä ”Pältsa” ja se osoitti järven oikealle rannalle. Muistelin illalla kartasta katsoneeni, että reitti kulkisi järven vasemmalla puolen ja kyllä tällä puolen polkukin oli kuluneempi. Kartta varmisti muistikuvani oikeaksi ja jatkoin sinne. Toinen reitti veisi siis Pältsatunturille!

Reitti jatkui siis järven vasenta reunaa seuraillen kohti harjannetta. Tätä parisen kymmentä metriä korkeaa harjua kesti miltei koko matkan. Todella erityislaatuinen maisema ja miten onnekas olin, että oli aivan kirkasta.

Reitti harjulla oli helppokulkuista.

Olin etukäteen katsellut kartasta, että reitin molemmin puolin on vettä. Toisella puolella olevassa purossa vesi oli todella matalalla kuivan kesän seurauksena.

Toisella puolella virtaavassa joessa oli sentään vesitilanne parempi. Olin kylläkin varustautunut riittävällä vedellä, joten ei tarvinnut lähteä kiipeämään alas veden hakuun. Laskeskelin olevani noin puolivälissä, joten päätin pitää lounastauon rinteessä jokimaisemassa.

Pitkän harjun jälkeen tuli kartta taas tarpeeseen. Muistikuvani mukaan reitti jatkuisi ylitse virran seuraavan hiekkaharjun päälle, mutta todella kuljetun näköistä polkua meni virran rantaakin pitkin. Kartasta asian varmistettuani kiipesin harjun päälle ja pian oli jo Pältsastugan näkyvillä.

Tuvalle saapuessani minua vastaan tuli ystävällinen ruotsalaismies, joka kaappasi rinkkani saadakseni levähtää. Hän kertoi olevansa mökkiemännän ystävä ja tämä tulisi pian omaa mökkiään siivoamasta. Pältsastugan suljettaisiin seuraavana päivänä ja seuraavan kerran olisi auki helmikuusta keväthangille. Ainoastaan pieni hätämajoitusta jäisi auki.

Mieheltä kuulin edellisyönä olleen ainakin viisi astetta pakkasta. Ei siis ihme, että oli ollut viluinen kolmen vuodenajan makuupussissa, jonka alin mukavuuslämpötila on -3. Lisäksi illasta alkaen oli luvattu rankkojakin sateita. Illalla olisi saunakin lämpimänä – luksusta! Niinpä päätin mennä tupaan yöksi.

Suomen Ladun jäsenkortilla sai yöpymisen STF:n jäsenhintaan. Hinta on 500 ruotsin kruunua yöltä ja siihen sisältyy majoituksen lisäksi sauna sekä keittiön käyttö ja polttopuut kamiinaan. Telttapaikka maksaa 200 kruunua, ja maksun maksettua saa käyttää sisätiloja sekä saunaa. Vain käteinen käy. Ennen reissua olin päättänyt yöpyä ainoastaan teltassa. Olinpa onnekas, että minulla oli hätävarakassaa käteisenä matkassa juuri yöpymisen verran.

Yöpymisen voi ostaa etukäteen jo netistä. Tällöin säästää huomattavasti – yöpyminen maksaa 350 kruunua yöltä. Yöpyminen varataan kyllä tietylle ajankohdalle, mutta maksetun yöpymisen voi hyödyntää kaksi viikkoa ennen tai jälkeen varatun ajankohdan. Eli todella joustava systeemi. Tuvalle saapuessa pitää esittää kuitti maksusta, sekä alennukseen oikeuttava jäsenkortti.

Tuvan emäntä kertoi minulle hyvän retkikohteen lähistöllä oleville Bealcanjohkan vesiputouksille. Lähdin katsastamaan putouksia ja niiden taakse piilotettua vedenneitoa esittävää patsasta.

Putoukselle kuljetaan tuvan pihasta ensin kohti lähdettä, josta otetaan tuvan vesi ja polku jatkuu sen ohitse. Tuvan läheisyydessä oleva pieni vaatimaton Vattenfall -kyltti antaa vaikutelman, että joku pikkuliru sieltä polun päästä löytyy. Kohinan alkoi kuitenkin kuulla jo kauempaa. Putoushan olikin iso!

Tarinan mukaan taiteilija itse kantoi 25kg painavan pronssipatsaan putouksille pidemmän matkan takaa. Kuka patsaan on tehnyt, en osaa kertoa. Hauskalla paikalla putouksen takana kuitenkin.

Takaisin päästyäni alkoi sade. Lämmin tupa tuntui nyt oikein hyvältä idealta. Laitoin tulen makuuhuoneeni kamiinaan ja se lämmitti ihanasti. Tuvassa oli myös edellisiltana Gappostugalla tapaamani norjalaiset. Saunan jälkeen he loihtivat kolmen ruokalajin illallisen viineineen ja konjakkeineen päivineen. Siinä oli hieman nieleskelemistä oman retkiruokani kanssa. 🙂 Vieraanvaraiset heput tarjosivat minullekin jälkiruuaksi suklaavanukasta, joka meni hyvällä halulla.

Aika pian päivä ulkona, sauna ja tuvan lämpö alkoi tehdä tehtävänsä ja vetäydyin nukkumaan.