Baijerin helmiä

En ole koskaan pitänyt Saksaa mitenkään kovin houkuttelevana matkailumaana. Berliini on aivan mahtava paikka, mutta muuten ei ole juuri tullut lähdettyä Saksaan reissaamaan. Nyt olimme kesälomalla Itävallassa ja päätimme samalla katsastaa, olisiko Saksassa jotain mielenkiintoista nähtävää. Pienen tutkiskelun jälkeen löytyikin ihan kivannäköisiä paikkoja.

Partnachklamm

Ajoimme Baijeriin ja siellä mäkiviikoistakin tuttuun Garmisch-Partenkircheniin. Mäkihyppystadionin parkkipaikalta lähtee kävelyreitti Partnachklammin rotkoon.

Olympiahiihtostadionilta on rotkolle on noin 2,5 km. Halutessaan matkalle voi vuokrata hevoskärryt, mutta kävellen ei mennyt kuin noin 25 minuuttia. Koirat ovat tervetulleita remmissä. Reitti kulki pientä hiekkatietä pitkin joen läheisyydessä niittyjen keskellä ja oli ihan kiva mennä jalkaisin.

Rotko on auki kesä- syyskuussa 6-22 ja talvikaudella 8-18 eli loka- toukokuussa. Viimeinen sisäänpääsy on puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Talvisin rotkoon tehdään lisäksi retkiä taskulampun valossa. Aukioloajat kannattaa aina vielä tarkistaa Partnachklammin nettisivuilta.

Partnachklammin rotko oli todella upea paikka! Syvien kallioiden välissä virtasi kirkkaan turkoosi koski vuorilta tulevaa vettä. Kävelyreitti oli louhittu kallioon ja koko matkan sai kulkea aivan veden äärellä, miltei sen päällä. Reittiä reunusti aita, joten ihan turvallisin mielin pystyi kulkemaan.

Sanotaan, että ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Se pätee tässäkin. Tuo upea luontokohde ei tosin kuvissakaan pääse aivan oikeuksiinsa. Siispä Partnachklamm kannattaa käydä itse katsastamassa.

Eibsee

Yhdentoista kilometrin päässä Garmisch-Partenkirchenistä sijaitsee Eibsee. Tuo Baijerin alppien kauneimpana ja puhtaimpana pidetty järvi on aivan Saksan korkeimman vuoren Zugspitzen vieressä.

Vuorien reunustama Eibsee sijaitsee 1000m korkeudessa. Järvi on 2,4km pitkä, 850m leveä ja 32,5m syvä. Eibseen ympäristössä voi patikoida. Ihmiset tulevat nauttimaan kristallinkirkkaista vesistä, jotkut uiden, toiset suppaillen, kanootilla tai polkuveneellä. Järven pohjoispäässä on kahdeksan pientä saarta, joihin voi käydä tutustumassa, mikäli on joku vesikulkuneuvo alla. Osa viettää päivän järven rannoilla nauttien piknikiä tai lukien kirjaa.

Eibsee onkin suosittu päiväretkikohde, joten sen vieressä on iso maksullinen parkkipaikka, mihin on hyvä jättää auto. Päivän pysäköinti maksoi vain 5 euroa. Eibseelle on myös bussi- ja junayhteys.

Eibseen lähistöllä on useitakin patikkareittejä. Valitsimme järven ympäri kiertävän reitin. Hyväkuntoinen, hiekkapohjainen 7,2 kilometriä pitkä reitti on sen verran leveä, että siellä pääsee kulkemaan lastenrattaidenkin kanssa. Reitillä näkyikin pikkulapsiperheitä patikoitsijoiden joukossa. Matkan varrella oli lepopaikkoja, joissa syödä eväitä. Välillä reitti kulkee aivan rannan tuntumassa ja välillä korkeammalla rinteessä, joten nousua tulee 407m. Siispä tuli ihan reipas aamukävely kivan vaihtelevissa maisemissa.

Neuschwansteinin linna

Upea Neuschwansteinin linna on kuulemma toiminut mallina Walt Disneyn Prinsessa Ruususen linnalle. Baijerin kuningas Ludwig II rakensi sen piilopaikakseen vv. 1868 – 1873. Neuschwansteinin linna sijaitsee Hohenschwangaun kylän tuntumassa, noin parin tunnin ajomatkan päässä Münchenistä. Siellä vierailee n. 1,4 miljoonaa turistia joka vuosi. Upea linna ikäänkuin hallitsee kylää korkealta kukkulalta.

Liput linnaan tulee ostaa Hohenschwangaun kylässä sijaitsevasta lippumyymälästä. Ajoittain sinne saattaa olla pitkät jonot. Kannattaa saapua joko aikaisin aamulla ennen linnan aukeamista tai myöhään iltapäivällä, mikäli haluaa välttää jonot. Lippu oikeuttaa sisäänpääsyyn ainoastaan siinä mainittuna ajankohtana. Pidä siis huoli, että saavut linnan sisäänkäynnille oikeaan aikaan! Ruuhkaisimpina aikoina saatetaan liput myydä loppuun, joten sisäänpääsyn varmistamiseksi Neuschwansteinin linnan virallisilla nettisivuilla suositellaan varaamaan ne etukäteen.

Tie linnaan lähtee Hohenschwangaun kylästä. Autoilla ajo tiellä on kielletty ja auto tulee jättää kylässä sijaitsevalle parkkipaikalle. Matkaa kylästä linnaan on 1,5km jyrkkää ylämäkeen menevää tietä pitkin, joten sen kävelemiseen kuluu n. 30-40min. aikaa. Linnaan pääsee kylästä myös linja-autolla tai hevoskärryillä.

Hämmästelin lippua ostaessani tarkkaa sisäänpääsyaikaa. Ylhäällä tajusin, miten organisoitua kaikki oli. Vierailijat päästettiin sisään n. 20 henkilön kokoisissa ryhmissä. Automatisoiduksi porteilla tuli tarkat ohjeet, milloin sai mennä jonoon omaa sisäänpääsyä varten. Kierroksen alussa kaikille jaettiin automatisoidut äänioppaat, joista kierroksen aikana sai kuunnella selostusta. Opas kylläkin johdatti ryhmää pitkin linnaa, mutta jokainen sai selostuksen toivomallaan kielellä.

Linna on todellinen satulinna. Siispä olikin todella suuri pettymys, että valokuvaaminen linnan sisätiloissa oli ehdottomasti kielletty. Opas vahti kokoajan ryhmää, ettei kukaan päässyt kuvaamaan. Linnan koristeellisissa sisäosissa seinämaalausten teemoina on tarinat Richard Wagnerin oopperoista, jotka perustuvat keskiaikaisiin tarinoihin: Parsifal, Lohengrin ja Tannhäuser. Myös joutsen-figuuri toistui sisustuksessa jatkuvasti. Se oli linnan rakennusaikoihin Schwangaun kreivien symboli. Myös uskonnollisia aiheita toistui sisustuksessa. Pääset kurkistamaan linnan sisätiloihin täällä saadaksesi jonkinlaisen kuvan jopa hieman överiltä vaikuttaneesta sisustuksesta.

Linnalta on noin vartin kävelymatka Marienbrückelle. Silta kulkee syvän Pöllatjoen rotkon yllä. Näkymä oli vatsanpohjaa kouraiseva! 🙂

Sillalla kannattaa ehdottomasti käydä, koska sillalta avautuu mahtava näköala linnalle. Marienbrückelta kylään pääsi kivaa kävelyreittiä pitkin, joten ei tarvinnut kulkea samaa tietä edestakaisin linnassa käydessä.