Pielpajärven erämaakirkko on maaginen kohde keskellä kaunista luontoa

Inarissa sijaitseva Pielpajärven erämaakirkko on hyvä päiväretkikohde. Tuo Pohjois-Lapin vanhin rakennus on rakennettu 1760 ja kirkon kellotapuli valmistui kuusi vuotta myöhemmin. Pielpajärven erämaakirkko sijaitsee tiettömän taipaleen päässä. Sinne pitää siis mennä jalkaisin, mutta retki kannattaa ehdottomasti tehdä.

Vaellusreitti Pielpajärven erämaakirkolle lähtee Sarviniementien parkkipaikalta (Sarviniementie 249, 99870 Inari). Tie Sarviniementien parkkipaikalle lähtee saamelaismuseo ja luontokeskus Siidan takaa. Matkaa parkkipaikalle tulee reilut kolme kilometria Inarin keskustasta.

Pituutta vaellusreitillä on 4,5km suuntaansa. Vaellusreitti on on pääosin melko helppokulkuinen ja hyvin merkitty. Paikoittain on kivikkoa ja kosteikoitakin, ja haastavimpien paikkojen ylittämiseksi on laitettu pitkospuita. Kannattaa kuitenkin laittaa hyvät kengät jalkaan. Jollei halua kävellä reittiä edestakaisin, on kesäisin vaihtoehtona mennä katamaraanilla Pielpavuonon suulle. Täältä on kirkolle 2,6km kävelymatka. Kirkolta pitää sitten palata vaellusreittiä pitkin Inariin. Talvisin Pielpajärven erämaakirkolle kulkee hiihtolatu ja reitin toisen siivun voi hiihdellä Inarijärven jäätä pitkin.

Lähdin matkaan melko varhaisella aamulla, ja sain kuljeskella rauhassa. Reitti oli kaunis ja vei vanhojen metsien läpi sivuten välillä erämaajärviä ja puroja. Kävellessäni kuitenkin ihmettelin, miten tällaisen taipaleen päähän on alunperin tehty kirkko. Jälkikäteen minulle selvisi, että Pielpajärven erämaakirkko on myös kiinteä osa saamelaisten historiaa.

Inarinsaamelaisten elämäntapaan kuului oleellisesti vuotuiskierto. Keväästä syksyyn siirryttiin asuinpaikasta toiseen metsästyksen ja kalastuksen perässä. Talvisin perheet ja suvut kuitenkin kokoontuivat asumaan yhteen paikkaan, jota kutsuttiin talvikyläksi. Talvikylä oli sosiaalisen elämän keskus, jonne myös kauppiaat, papit ja verottajat tulivat vierailuillaan. Pielpajärvestä tuli Inarin talvikylä ja se oli pitkän aikaa Inarin keskuspaikka.

Kirkkoa rakentaessa sen ristiholvien pituuteen vaikutti, millaisen puun poro jaksoi kuljettaa männiköstä kirkkorakennukselle. Puita kuljetettaessa hirren pää veistettiin kaareviksi kuin suksen kärki ja vuotturaippa vedettiin kärkeen poratun reiän läpi. Poro sitten veti hirren kirkolle läpi kivikoiden. Hautausmaata Pielpajärvellä ei koskaan ollut, sillä inarinsaamelaiset olivat haudanneet vainajansa aina saariin.

Pielpajärven erämaakirkko oli toiminnassa aina 1800-luvun lopulle, kunnes Inariin rakennettiin kirkko. Uudemman kerran kirkko otettiin käyttöön kesällä 1940, kun Inarin kirkko oli tuhoutunut talvisodan pommituksissa. Tuolloin pidettiin Pielpajärvellä juhannuskirkko – perinne, joka jatkuu edelleen.

Pielpajärven erämaakirkko on todella ainutlaatuinen. Se onkin lailla rauhoitettu muinaisjäännös. Huomioithan historiallisen erämaakirkon ja alueen vierailuohjeet siellä käydessäsi.

Ohjeet Metsähallituksen luontoon.fi -sivustolta 

• Kunnioita kirkkoa ja sen ympäristöä, älä jätä minkäänlaista merkkiä käynnistäsi.
• Älä tee merkintöjä seinille, penkeille tai mihinkään muuhun kirkon rakenteeseen.
• Sulje ovi ja ikkunaluukut vierailusi jälkeen tai pyydä kanssaretkeilijää sulkemaan ne puolestasi.
• Muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty.
• Kulje kirkkokentällä vain poluilla.
• Katsele ja ihastele kasveja ja jätä ne kasvamaan.
• Sulje veräjät jäljessäsi.