Kolmen valtakunnan vaellus Day 1: Mallan Luonnonpuiston halki Kuohkimajärvelle – 11km
Ensimmäisenä päivänä kävelin Mallan luonnonpuiston halki Kuohkimajärvelle. Jätin autoni Mallan luonnonpuiston parkkipaikalle, joka sijaitsee parin kilometrin päässä Kilpisjärveltä Norjan rajalle päin. Reittikin lähtee sieltä. Matkaan lähdin puolen päivän jälkeen käytyäni Kilpisjärvellä syömässä kunnon lounaan.
Reitin alussa on reipas nousu tunturikoivikossa noin parin kilometrin verran. Sen jälkeen helpottaa ja saa nautiskella leveästä polusta tunturikankaalla vailla jyrkkiä nousuja.
Kankaalla tulee ensin risteys Pikku-Mallalle, minkä jälkeen reitti kulkee pienen tunturijärven ohi. Järven jälkeen jatkaessa ihmettelin kivestä tehtyjä erikoisia rakennelmia. Kuulin myöhemmin paikallisilta niiden olevan muisto Lapin sodasta, saksalaisten rakentamia korsuja.
Kitsiputousta lähestyttäessä tulee taas nousua. Lisäksi reitti ylittää rakkakivikon. Polun kohdalla oli kyllä sileät kivet, joita pitkin polku jatkui. Nyt kuivalla kelillä ylittäminen suiui ihan mukavasti, mutta sateella kivet varmasti ovat märkiä. En enää myöskään ihmettele, minkä vuoksi joskus alkukesästä reitille aiottuani minulle sanottiin luontokeskukselta melko painokkaastikin kulkemisen olevan todella haastavaa sulamisvesien vuoksi.
Kitsiputous oli nyt kuivan kesän jäljiltä melko säyseä. Sen pääsi helposti ylittämään kuivin jaloin kiveltä toiselle hyppien.
Kitsiputouksen jälkeen reitti kulki pajukossa tunturinrinnettä pitkin. Minulla on hieman paha tapa pakkaa aina ylimääräistä, jos sattuis tarvitsemaan – niin ruokaa kuin vaatteita. Sen johdosta rinkka painoi melkoisesti matkaan lähtiessäni ja tuossa kohtaa rupesin olemaan jo aika puhki. Pajukon jälkeen aukesi jälleen ihanat kangasmaisemat, joten päätin pitää evästauon. Kylläpä maistui muuten hyvälle jälkiuunileipä metwurstin kanssa!
Tauon jälkeen oli taas aivan erilailla energiaa ja matka taittui reippaammin. Tuo oli oikeastaan hyvä muistutus syömisen tärkeydestä. Vaeltaessa kuluttaa niin paljon, että on paljon parempi fiilis, kun pitää säännöllisesti taukoja. Loppumatkasta reitti seuraili poroaitaa. Tulipa vastaan muutama porokin. Kuohkimajärvelle saavuin ihan hyvässä ajassa ja sain teltan kivalle paikalle järven läheisyydestä. Aika hienoissa maisemissa sai laitella illallista itselleen!
Olin etukäteen ajatellut, että aloitan vaelluksen kevyemmin, kun etapilla on pituutta vain n. 11km. Rinkka oli kuitenkin painavimmillaan ja melko paljon reitti sisälsi nousua ja laskua. Olin fyysisesti aivan puhki. Uni maittoikin sitten yöllä hyvin.
