Tuusulanjärven rannoille muodostui 1900-luvun alkupuolella ainutlaatuinen taiteilijayhteisö. Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi oli viettänyt siellä elämänsä viimeiset hetket, mikä houkutteli kansallisromantiikan ajan suomalaista kulttuuria edistäneet taiteilijat alueelle. Kirjailija Juhani Ahon ja taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin muutettua tänne, alkoi rauhallinen maaseutu, Helsingin läheisyys ja hyvät junayhteydet houkutella muitakin. Niinpä alueelle muutti taidemaalari Eero Järnefeltin perhe, Pekka Halonen perheineen, J.H. Erkko ja lopulta Sibeliusten perhekin. Nykyään Tuusulanjärven ympäri kulkee 25km pituinen pyöräilyreitti ja päätimme mieheni kanssa käydä tutustumassa alueeseen. Oli kyllä kulttuurihistoriallisestikin huikea, tutustumisen arvoinen paikka! Vanhojen taiteilijakotien lisäksi reitin varrelta löytyy niin kahviloita ja ravintoloita kuin luonnonrauhaakin.

Aloitimme pyöräretken Erkkolasta, joka valmistui v. 1902 miltei samaan aikaan Halosenniemen kanssa. J.H. Erkko ennätti asua unelmatalossaan vain muutaman vuoden ennen varhaista kuolemaansa. Talo oli omaleimainen hirsirakennus, jossa yksityiskohtana oli upeita kakluuneja. Kohteessa käydessämme oli esillä Martta Wendelinin kuvia, jotka ovat monille suomalaisille tuttuja vanhoista kirjoista. Talossa sijaitsi myös J.H. Erkon Runoarkku, josta sai poimia itselleen sokkona Erkon runokäärön. Itselleni osui seuraava:

ETSIN

Kauan etsin kankahalta

Mansikkata mieluisata,

Kauan puron partaalta

Kukkaa lemmen liehuvata.

Etsin taidon purppuroista

Lemmenpunaa loistavasta.

Mustan yönki haamustoista

Onnen kultakiehkurata.

Etsin tyyntä lemmen silmää

Sinipilvein pieleksistä,

Tutkin tähtien tulta selvää

Kiiltohelmein hettehistä.

Etsin. Kuulin äänen vienon,

Löysin kukan kultapäisen,

Punaposket, hiukset hienon —

Löysin silmän säihkyväisen.

Pyöräilimme kierrosta vastapäivään ja seuraavana oli vuorossa Syvärannan Lottamuseo. Alunperin Syväranta oli yksi Rantatien suurhuviloista loisteliaine puutarhoineen. Ennen siirtymistään Lotta Svärd -järjestön omistukseen se toimi mm. sanomalehtimiesten lepokotina, jossa on vieraillut mm. kirjailija Olavi Paavolainen ja runoilija Eino Leino. Lotta Svärd -järjestön ostettua Syvärannan kurssikeskukseksi v. 1936 tiloissa toimi Lottaopisto aina vuoteen 1944 asti. Alkuperäinen huvila paloi aprillipäivänä 1947. Suomen Naisten Huoltosäätiö (vuodesta 2004 jälleen Lotta Svärd Säätiö) rakennutti v. 1995 kuitenkin uuden, palanutta huvilaa mukailevan päärakennuksen. Nykyään tiloissa on v. 1996 lähtien toiminut Lottamuseo. Mielenkiintoinen museo ja sen hienosti tehdyt näyttelyt esittelee laajasti lottien toimintaa sotiemme aikana ja itsenäisyytemme alkuaikoina Lotta Svärd -järjestön perustamisesta lähtien.

Tästä matka jatkui Halosenniemeen. Niemenkärjessä sijaitseva jyhkeä hirsihuvila oli todella vaikuttava ilmestyessään tien päässä puiden välistä. Korkeassa ateljeehuoneessa oli valtava ikkuna, joka päästi runsaasti luonnonvaloa sisään luoden ihanteelliset olosuhteet maalaamiselle. Kuulemma myös tilan akustiikka on loistava ja näin ollen siellä pidettiin aikanaan paljon kotikonsertteja. Vaikka talo sijaitsee karulla kallioisella tontilla, lähempänä tietä löytyi viljelyskelposta maata, jonne perustettiin hyötypuutarha omavaraistaloudessa elävän suurperheen tarpeita ajatellen. Nykyään puutarhaa ollaan kunnostamassa ja palauttamassa alkuperäiseen loistoonsa.

Halosenniemestä jatkaessa olisi ollut vuorossa Järnefeltien Suviranta. Suvirannassa ja sen piha-alueella on kuitenkin mahdollista vierailla ainoastaan yleisöopastuksella touko-elokuussa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11 ja 12.30, ja syyskuussa vain sunnuntaisin. Paikka varataan etukäteen Järvenpään museopalveluiden sivuilta.

Niinpä poljimme siis tien toiselle puolelle Sibeliusten Ainolaan. Lars Sonckin suunnittelema hirsihuvila valmistui v. 1904. Sieltä oli näköyhteys myös Aholaan, ja Juhani Aho vei kuulemma Sibeliuksen perheelle tupaantuliaisiksi hauen. Omaiset myivät Ainolan valtiolle Ainon kuoleman jälkeen. Niinpä paikka on vielä pitkälti samanlainen kuin Sibeliusten taloa asuttaessa. Ainolassa Sibeliuksella oli toivomansa rauha säveltää ja suurin osa hänen sävellyksistään onkin syntynyt siellä. Sibeliusten tyttäret harrastivat myös soittoa, mutta harjoittelu piti tehdä joko naapurissa tai kotona isän päivittäisten kävelylenkkien aikana, kun isän säveltäessä talossa piti olla ehdottoman hiljaista. Aino Sibelius hallinnoi taloa ympäroivaa suurta puutarhaa. Puutarha on edelleen viihtyisä ja sieltä löytyy lisäksi pariskunnan haudat. Aino vastasi myös talon sisustuksesta ja jopa suunnitteli itse osan huonekaluista. Niitä pääseekin edelleen katselemaan sisätiloissa. Kierroksen päätteeksi kannattaa käydä nauttimassa Café Auliksen itsetehdyt korvapuustit!

Taiteilijayhteisö sai siis alkunsa Aholasta, kun kirjailija Juhani Aho ja taidemaalari Venny Soldan-Brofeldt muuttivat sinne v. 1897. Boheemi pariskunta ei koskaan omistanut Aholaansa, vaan kirjoittivat vuokrasopimuksen aina vuodeksi eteenpäin, koska Juhani Aho ei halunnut omistaa taloa. Kaikkiaan Ahot asuivat siellä kuitenkin 14 vuotta. Aholaan muuttaessa he rakensivat siihen lisäsiiven, jossa sijaitsi mm. ateljé – taiteilijayhteisön juhlien paikka. Ateljeen suuren avotakan äärellä keskusteltiin taiteesta ja ajankohtaisista kysymyksistä. Siellä toimi myös lasten huoneteatteri, jonka ohjaajana, lavastajana ja maskeeraajana Venny toimi. Perheen sosiaalinen elämä oli vilkasta ja vieraita virtasi Aholaan. Vennyn kerrotaankin todenneen, että ”Kotimme on kuin kestikievari, aina vieraita, tulijoita ja menijöitä”. Taiteilijayhteisö merkitsi Vennylle kuitenkin paljon. Vähitellen Ahola alkoi kuitenkin tuntua liian raskaalta hoitaa, ja kun poikien oli aika siirtyä kotikoulusta oikeaan kouluun, Ahot muuttivat Helsinkiin. Lisäsiipi purettiin ja Vennyn valmistamat huonekalut huutokaupattiin perheen muuttaessa pois.

Tuusulanjärven länsirannalla ei ole kauheasti nähtävää viljavaa maalaismaisemaa lukuunottamatta – onkin vaikea uskoa olevansa vain n. 30kilometrin päässä Helsingistä. Järven länsipuolella sijaitsee säveltäjä Joonas Kokkosen taiteilijakoti Villa Kokkonen, joka on Alvar Aallon suunnittelema. Se on kuitenkin toistaiseksi suljettu.

Sarvikallion näköalapaikka kannattaa kyllä käydä katsastamassa – sitä kutsutaan myös ”Pikku-Koliksi”. Näköalat Sarvikalliolta Tuusulanjärvelle ovat hienot ja monet kultakauden taiteilijat ovatkin ikuistaneet näköalan maalauksiinsa. Hyvällä kelillä täällä on kiva vaikkapa syödä eväitä. Sarvikalliolla oli parikin tulentekopaikkaa ja käymäläkin sieltä löytyi. Virkistysalueella kulkee lisäksi 3,7km pituinen retkeilyreitti, jota on sallittu taittaa jaloin ja myös maastopyörällä muut liikkujat huomioiden.

Järven eteläpäädystä löytyy Tuusulan kirkko ja sen vanhalla hautausmaalla on Aleksis Kiven hauta. Lähistöllä on myös työläiskotimuseo.

Kierroksemme päättyi sinne, mistä taiteilijayhteisön tarina alkoi – Aleksis Kiven kuolinmökkiin. Aleksis Kivi asui siellä elämänsä viimeiset 10 kuukautta, kun hänen veljensä, räätäli ja Krapin tilan torppari Albert Stenvall otti sairaan veljensä asumaan kotiinsa Tuusulaan. Mökki kuvastaa pitkälti sitä, miltä Tuusulan Rantatie näytti ennen kuuluisien huviloiden rakentamista.

Julkisilla kulkuneuvoilla pyörän kanssa saapuvan on helppo tulla junalla Järvenpään asemalle. Jos saavut autolla, on paikanpäältä myös mahdollista vuokrata pyöriä. Erkkolassa on lainattavaksi kolme Jopo-pyörää. Kypäriä ei ole tarjolla, joten oma kypärä mukaan. Pyörän saa käyttöön vierailun yhteydessä museon pääsymaksulla ja jättämällä kuvallisen henkkarin pantiksi. Pyöriä on tarjolla vain museon aukioloaikoina ja niitä ei ole mahdollista varata etukäteen. Pyöriä on mahdollista vuokrata myös Hotelli Gustavelundista tai Hotelli Krapista. Lisäksi Visit Tuusulanjärvi -sivuston verkkokaupasta voi vuokrata sähköpyöriä.