Blåvatnet Lyngen – kokemuksia retkestä kauniille vuoristojärvelle

Jo vuosien ajan olen halunnut päästä katsomaan Lyngenissä sijaitsevan Blåvatnetin kuvauksellista vuoristojärveä. Aiemmilla Pohjois-Norjan reissuillamme se on jäänyt syystä tai toisesta; kertaalleen ollessamme reissussa juhannuksen alla, paikalliset kertoivat järven olevan vielä jäässä. Sitten seuraavassa reissussa tulikin aikatauluongelma. Nyt ollessani viime elokuussa reissulla Tromssan seudulla, sain innostettua ystäväni, että käväisemme täällä kotimatkalla.

GoogleMaps on reissuilla yleensä ihan kätevä navigaattori, kun se kulkee puhelimessa mukana. Niinpä nytkin iltapäivällä koiranäyttelyn jälkeen näppäilin osoitteeksi “Blåvatnet” ja katsoin näyttikö reitti yhtään järkevältä. Matka Tromssasta kohti turkoosin eri sävyissä hohtavaa järveä sai vihdoin alkaa!

Ajoimme Tromssasta ensin Breidvikin lautalle ja lyhyen odottelun jälkeen matka jatkui vuonon yli Svensby’hyn. Lopulta GoogleMaps johdatti meidät läheisen Jaegervatnetin parkkipaikalle. Täältäkin kyllä pääsisi Blåvatnetille, mutta kävelymatka olisi huomattavasti pidempi… 🙂 Emme tainneet olla ainoita, koska paikan päälle oli laitettu opastekyltti kartan kera ja siinä ohjattiin jatkamaan matkaa vielä 3km eteenpäin. Perille päästyämme huomasimmekin, että paikka oli merkitty GoogleMapsissa “Blåvatnet Trail Head”.

Parkin sai kätevästi maksettua Easy Park -sovelluksella. Vaikka ajoa Tromssasta kertyi vain n. 70km, aikaa matkaan kului parisen tuntia. Kun elokuun lopulla hämärä alkaa laskeutua jo melko varhain, suoriuduimme ripeästi polulle.

Patikalle kertyy matkaa kaikkiaan 8km. Visit Lyngenfjord -sivustolla suositellaan varaamaan aikaa menomatkalle 90min ja paluumatkalle n. tunnin. Kuten jo aiemmilta Norjan reissuiltani olen oppinut, kannattaa aikaa kuitenkin varata hieman paikallisten suosituksia enemmän – itselläni ainakin aikaa kuluu pysähdellessäni kuvaamaan matkan varrelle.

Reitti on merkitty punaisin merkein. Alkumatka oli puuhakkeella päällystettyä polkua ja sen jälkeen reitti kulki tasaisesti ylöspäin viettävää maastoa pitkin. Maasto oli melko kivikkoista. Meille ihmisille ihan helppokulkuista, mutta meillä oli mukanamme koirat ja pohdimme heidän tassujen olevan kovilla. Pienellä suunnittelulla pystyi etsimään koirillekin hieman parempia reittejä kulkea. En kuitenkaan lähtisi tälle reitille huonojalkaisen koiran kanssa.

Reitin lopussa ennen järveä täytyy kiivetä lohkareiden yli. Tässä kohtaa olisi havannankoiran kanssa mennyt kyllä kantamishommiksi. Siinä vaiheessa ystäväni päätti jäädä koirien kanssa odottamaan ja jatkoin itsekseni loppumatkan lohkareiden yli kiipeillen.

Hieman jännitti, olisiko järvi todella niin turkoosina hohtava kuin olin kuvissa nähnyt – pilvisellä säällähän värit eivät ole niin kirkkaita. Upeasti hohtava näkymä kuitenkin palkitsi kiipeilyn.

Loppumatkan saimme kävellä takaisin autolle laskevan auringon kauniisti valaisemassa maisemassa. Autolle päästessä oli olo väsynyt, mutta onnellinen. Parkkipaikallekin olisi voinut jäädä yöpymään, mutta jatkoimme matkaa yöksi meren äärelle.

Haluatko kokea Pohjois-Norjan upean luonnon joustavin matkasuunnitelmin ja upeissa maisemissa yöpyen? Vuokraa retkeilyauto.