|

Viipuri – karjalaisten kaupunki

Tekijäjalbetravels
Sataman vieressä sijaitsee Viipurin linna, yksi kaupungin tunnetuimmista tunnusmerkeistä

”Tanssia sai siellä aina
Arkena ja sunnuntaina
Helppo oli tiensä löytää
Kohti oikeata pöytää
Jos vain joku kielsi ‘ei ei ei’
Toinen sanoi heti ‘hem till mej’
Sellanen ol’ Viipuri
Sellanen ol’ Viipuri
Karjalaisten kaupunki”

Vesiportinkadun sanottiin aikoinaan olevan Suomen kaunein katu. Takana näkyvä Kellotorni on hiljattain restauroitu monen kaupungin aiemman asukkaan onneksi.

Viipuri (Vyborg) oli ennen Talvisotaa Suomen toiseksi suurin kaupunki, jossa asui 86000 asukasta. Tuo Suomenlahden pohjukassa sijainnut Karjalan pääkaupunki oli tärkeä kauppapaikka ja samalla vireä kulttuurien sulatusuuni, jonka kaduilla kuuli suomea, ruotsia, venäjää ja saksaakin. Sulassa sovussa eleli rinnakkain eri uskontokuntien edustajat – niin luterilaiset, ortodoksit, katolilaiset kuin juutalaisetkin.

Viipuria rakennettiin ahkerasti 1900-luvun alkupuolella. Suunnittelijoina oli tunnetut arkkitehdit. Niinpä edelleen Viipurin kaduilla kävellessä tulee tuttuuden tunne kuin olisit tullut mihin vain suomalaiseen kaupunkiin.

Kaupungin perustaja Torkkeli Knuutinpoika Viipurin vanhan raatihuoneen edustalla.

Vietimme Viipurissa kaksi päivää. Olin käynyt kaupungissa kerran aiemmin lapsuudessani 80-luvun alkupuolella karjalaissyntyisen isäni nostalgiamatkalla. Tuosta reissusta muistan lähinnä vanhempieni kauhistelun kaupungin rappiotilasta. Nyt halusin lähteä katsomaan paikkaa uudelleen kuultuani, että sitä on hiljalleen kunnostettu.

Särkijärven eli nykyisen Maloye Tsvetochnoye Ozeron vehreää rantaa.

Viisumiruljanssin välttääksemme päädyimme matkustamaan laivalla Saimaan kanavaa pitkin. Olisihan Saimaan kanavakin mielenkiintoinen nähdä. 43 kilometriä pitkä Saimaan kanava kulkee Lappeenrannasta Viipuriin. Vuonna 1856 avattu sisävesireitti oli tärkeä koko Itä-Suomen teollistumisen suhteen. Edelleenkin Saimaan kanava on tärkeä kuljetusreitti metsä- ja kaivosteollisuuden tuotteille. Laivojen koon kasvaessa on alkuperäistä kanavaa uudemman kerran pariinkin otteeseen. Sodat keskeyttivät liikenteen vuosiksi. Neuvottelut Neuvostoliiton kanssa saatiin onnistuneesti päätökseen vuonna 1963 ja Suomi sai vuokrattua rajan tuolle puolelle jääneen osan kanavaa. Uusi rakentaminen alkoi ja nykyinen kanava avattiin liikenteelle 5.8.1968.

Saimaan kanavaa pitkin kulkee isojakin rahtilaivoja.

Korkeuseroa matkan varrella on reilut 76metriä eli suunnilleen saman verran kuin Viipurin linnan tornilla. Kanavassa on kahdeksan sulkua, joista viisi on Venäjän puolella. Ensin Lappeenrannasta lähdettyä saavutaan Mälkiän sululle, jonka jälkeen on vielä Suomen puolella Mustolan ja Soskuan sulut ennen rajanylitystä keskellä järveä. Venäjän puolella sulut ovat Pälli, Lietjärvi, Rättijärvi, Särkijärvi ja Juustila.

Mälkiän sulku on ensimmäinen sulku Saimaan kanavassa Lappeenrannasta lähdettäessä.

Rajamuodollisuudet saapuessa veivät kyllä sen verran aikaa, että risteillen suositan yöpymään kaupungissa vähintään yhden yön. Muuten ei paljoakaan jää aikaa tuon nostalgisen kaupungin katseluun.

Viipurin aiemmin Linnankadun nykyään Ulica Krepostnayan katukuvaa. Mukulakivet ovat yhä tallella.

Kierros Viipurissa

Viipuriin on kätevintä tutustua jalkaisin. Kaupunki on juuri sopivan kokoinen kävelyyn. Lisäksi jokaisen nurkan takaa tulee kauniita rakennuksia kiinnostavine yksityiskohtineen, joita mielellään katselee tarkemmin. Ensimmäisen päivän käytimme pelkästään samoilemalla pitkin kaupungin katuja.

Viipurin vanhan rautatieaseman pienoismalli. Eliel Saarisen ja Herman Geselliuksen suunnittelema rautatieasema räjäytettiin maan tasalle neuvostojoukkojen toimesta jatkosodan aikana vuonna 1941. Viipurin rautatieaseman julkisivulla oli Helsingin rautatieaseman lyhdynkantajia vastaavat naispatsaat. Lisäksi pääsisäänkäynnin molemmilla puolilla oli kaksi karhupatsasta katsomassa matkustajien perään.

Ennen matkaa tutustuin Viipurin upeaan arkkitehtuuriin VirtuaaliViipuri-sivustolla. Siellä oli paljon mielenkiintoista juttua kaupungista, sen rakennuksista ja asukkaistakin. Moni rakennuksista on edelleen olemassa, joten sivustolta sai hienosti täytettä julkisivulle. Viipurin reissua edeltävänä päivänä kävimme Lappeenrannassa Etelä-Karjalan museossa katsastamassa Juha Lankisen suunnitteleman pienoismallin, jossa on kuvattuna Viipurin kaupunki sellaisena kuin se oli 2.9.1939 klo 10:30 eli syksyllä ennen talvisodan syttymistä. Tuo taidokkaasti tehty pienoismalli on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, vaikket juuri olisi Viipuriin matkustamassakaan!

Viipurin pienoismalli Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa. Tältä näytti Viipurissa 2.9.1939.

Viipurissa kävellessä kiinnittää huomiota jugend-tyylisten talojen koristeellisiin julkisivuihin. Suomessa on enää harvassa kaupungissa on tätä määrää vanhoja taloja 60-70-lukujen rakennusbuumin jälkeen, jolloin koristeellisten vanhojen rakennusten tilalle tehtiin kovaa vauhtia kerrostaloja betonielementeistä.

Useissa taloissa oli kulmauksessa torni ja talojen julkisivut olivat koristeelliset.

Melko paljon oli rakennuksia jo entisöity, mikä ei varmasti ole aivan halpaa hommaa. Jotkut odottivat remonttia ja toisten kohdalla pohti pakostakin tuleeko siitä enää kalua. Joitain sodan raunioita oli jätetty täysin koskematta. Näistä tuli mielenkiintoisia kontrasteja kaupungin katuja kävellessä.

Domuksen talo oli ennen sotia kaupungin hienoin asuintalo. Karl Hård Af Segerstamin suunnittelema talo käsitti koko tontin ja sen sisäpihalla oli yleisölle avoin kylpylaitos. Talossa sijaitsi suosittu kirjakauppa, toimistotiloissa oli lääkäreitä, asianajotoimisto ja räätäli. Lisäksi talossa oli asuinhuoneistoja, joissa oli poikkeuksellisen kauniit kakluunit. Domuksen talo on myös tunnettu jalopuisista ovistaan sekä takorauta- ja kipsikoristeistaan. Rakennuksessa ei ole asuttu enää kahteenkymmeneen vuoteen ja kymmenisen vuotta sitten sattuneen tulipalon jälkeen talosta ei ole käytännössä katsoen jäljellä kuin kuoret. Taloon oli suunnitteilla remontti tällä vuosikymmenellä, mistä nuo pressut muistuttavat. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut ainakaan neljään vuoteen.

Kävellessä oli kiintoisaa katsella talojen koristeita. Koristeellisten ornamenttien lisäksi oli mm. pieniä patsaita.

Allan Schulmanin suunnitteleman asuin- ja liiketalon julkisivua koristivat karhupatsaat ja ikkunoiden puitteissa oli oravat kiipeilemässä tammen oksilla sekä ikkunoiden vieressä oli pienet karhujen päät.
Oravat tammenlehvillä ja ikkunanpuitteiden vieressä pienet karhujen päät.
Viipurin KOP:n talo oli saanut säilyttää Suomen vaakunan.
Etelävalli 10 eli Rothen talo oli Waldemar Aspelinin uusgoottilaiseen henkeen suunnittelema rakennus. Tässä sijaitsi mm. Saksan suurlähetystö ja Tanskan varasuurlähetystö.
Entistä Punaisenlähteentoria reunustaa restauroidut komeat kivitalot. Torilla neuvostoaikojen muistona seisoo vartiossa suuri Lenin-patsas.
Viipurin vanha tuomiokirkko eli Viipurin kaupungin kirkko (tunnettu myös nimillä Varuskuntakirkko ja Agricolan kirkko) tuhoutui talvisodan pommituksissa, niin että jäljelle jäi vain kellotorni. Mikael Agricolan uskotaan olevan haudattuna vanhan tuomiokirkon alueelle, mutta hautaa ei ole vielä löydetty.

Viipurissa on useita kirkkoja. Ainakin kaksi niistä tuhoutui sodassa, joten aiemmin kirkkoja on ollut todella runsaasti asukaslukuun nähden.

Evankelis-luterilainen Pietari-Paavalin kirkko sijaitsee keskeisellä paikalla. Kirkon vieressä on Agricolan patsas.
”Kyllä se kuulee Suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen.” – Mikael Agricola
Viipurin ortodoksinen Kristuksen Kirkastumisen kirkko.
Tämä rakennus oli aikoinaan katolinen Pyhän Hyacinthuksen kirkko.

Yksi aivan ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka on Alvar Aallon suunnittelema Viipurin kaupunginkirjasto. Viipurissa järjestettiin vuonna 1927 arkkitehtikilpailu uudesta kaupunginkirjastosta. Sen voitti Alvar Aalto. Kirjasto valmistui vuonna 1935. Tämä ajalleen tyypillinen rakennus menetettiin Viipurin mukana Neuvostoliitolle ja Neuvostoaikaan sinne tehtiin remontti, joka Aallon mukaan pilasi hänen työnsä täysin. Nyt kirjasto on restauroitu uudelleen alkuperäisiä ratkaisuja kunnioittaen. Funkis-tyylistä rakennusta kannattaa käydä ihailemassa myös sisältäpäin. Kirjasto on toiminnassa, joten sen ollessa auki voi käydä tutustumassa sisätiloihin.

Alvar Aallon suunnittelema Viipurin kirjasto sijaitsee Torkkelinpuistossa.
Kirjaston lainaussali on yksinkertainen ja valoisa.
Viipurin kirjaston tiloihin valoa tuovat kattoikkunat olivat hieno ratkaisu.
Viipurin kirjaston salissa järjestetään mm. konsertteja. Valoisan tilan sisustuksessa oli käytetty paljon puuta. Laipio oli todella hienon mallinen ja isoista ikkunoista tuli hyvin valoa ja taustalla näkyvä vehreä puisto sopi hyvin kuvaan. Tuolitkin ovat näemmä Alvar Aallon omaa tuotantoa.

Viipurissa on useita patsaita, joissa teemana on luonnon läheisyys. Löytyy eläinaiheita ja mm. Metsänpoika, joka on koiransa kanssa metsässä retkellä.

Komea hirvipatsas kirjaston vieressä. Sen on tehnyt Jussi Mäntynen.
Karhusuihkulähde Pietari-Paavalin kirkon edustalla. Karhu on kuulemma pelastettu pommitetun rautatieaseman raunioista. Sen on aikoinaan veistänyt Eva Gyldén.
Yrjö Liipolan tekemä pronssinen Metsänpoika -patsas Torkkelinpuistossa.

Todella ainutlaatuinen rakennus on myös Pantsarlahden bastionilla sijaitseva Eremitaasi eli entinen Viipurin taidekoulu ja taidemuseo. Sen on suunnitellut arkkitehti Uno Ullberg, joka myös opetti Viipurin taiteen ystävien piirustuskoulussa. Rakennus valmistui v. 1930.

Viipurin Taidekoulu ja Taidemuseo.
Näkymä Viipurin Taidekoulun ja Taidemuseon sisäpihalta. Suunnittelussa on hienosti huomioitu Pantsarlahdelle aukeava näköala.
Pantsarlahden bastionin päällä on siisti kävelytie patsaineen.
Bastionilta aukeaa näkymä entiselle SOK:n myllylle.

Viipurissa oli ennen sotia suosittuja ravintoloita. Yksi näistä oli Torkkelinpuistossa sijainnut Esplanaadi-paviljonki. Nimeä pidettiin hankalana lausua, joten pian paikkaa kutsuttiin Espiläksi. Alkuperäinen, ulkoasultaan Helsingin Kappelia muistuttanut Espilä paloi talvisodan pommituksissa. Muutama vuosi sitten viipurilainen ravintoloitsija halusi rakentaa samalle paikalle uuden, vanhaa Espilää muistuttavan ravintolan. Sekin sai nimekseen Espilä (Espilya). Päätimme käydä kokeilemassa ja ruoka kauniisti sisustetussa ravintolassa oli aivan loistavaa. Suosittelen!

Ravintola Espilya
Herkullista ruokaa
Pakollinen jälkkäri 🙂

Ruoka ja yli 10000 askelta Viipurin kaduilla teki tehtävänsä ja suuntasimme kohti hotellia laskevan auringon antaessa kaupunkiin lämpimän sävyistä valoaan. Muutamille sivukujille joutui matkan varrella vielä pistäytymään jonkin ihastuttavan yksityiskohdan herättäessä huomion. Olin ensimmäisen päivän jälkeen aivan myyty tästä entisestä karjalaisten kaupungista.

Viipurin raatitorni
Viipurin raitiovaunukahvila sijaitsee Linnankadun ja Torikadun risteyksessä. Tällä samalla kohdalla tapahtui vuonna 1920 edelleen Suomen kaikkien aikojen pahin raitiovaunuonnettomuus. Täpötäysi kahden vaunun raitiovaunuyhdistelmä tuli mäkeä alas Linnan- eli silloista Katariinankatua pitkin, lähti kuljettajalta hallinnasta ja vauhdin kiihtyessä suistui raiteelta risteyksen vasemmalle kääntyvässä mutkassa. Onnettomuudessa kuoli 5 ja loukkaantui 10 ihmistä. Viime vuonna samaiselle paikalle palasi muistomerkiksi alkuperäisen mallin mukaan tehty raitiovaunu, jonka sisällä on pieni kahvila.
Kaunis pikkukatu. Alunperin huomioni kiinnittyi talon tornin katolla olleeseen enkeli-tuuliviiriin.
Pyöreä Torni puiston päädyssä.
Viipurin kauppahalli. Rakennuksen on suunnitellut samainen Karl Hård Af Segerstam, joka suunnitteli Domuksen talon. Aikanaan kauppahalli oli todella suuri projekti. Tässäkin omaleimaisena rakennuksessa oli kellotorni.
Viipurin Salakanlahti. Aurinko laski jonnekin Viipurin linnan taa värjäten ympäristön kauniisti.

Samankaltaiset artikkelit

2 Kommenttia

  1. Paluuviite: Sähköisellä viisumilla Venäjälle – Jalbe Travels
  2. Paluuviite: Sodan ja rauhankeskus Muisti – jotta tarina ei unohtuisi – Jalbetravels

Vastaa