Kolmen valtakunnan vaellus Day 4: Takaisin kohti Kilpisjärveä – 15km
Viimeinen vaelluspäivä valkeni kosteana. Sade oli jatkunut koko yön, eikä loppua näkynyt. Aamupalan jälkeen pakkasin tavarat kasaan ja siivosin jälkeni tuvasta. Sen jälkeen oli aika lähteä matkaan, jotta olisin kohtuullisen ajoissa Kilpisjärvellä. Vielä pitäisi ajaa ainakin jonkin matkaa etelää kohti, ettei seuraavan päivän ajomatka olisi kohtuuttoman pitkä.
Reitti veisi kalottireittiä. Sadetta oli tullut niin runsaasti, että polut olivat aivan veden varassa. Polun sivulla varvikossa kävellessä sai pidettyä jalat kuivina. Pältsastuganilta lähtiessä oli ensin reippaampi nousu ja sitten jatkettiin Tuipalin (Duoibal) paljakkaa pitkin.
Tasaisen harmaa keli jatkui ja vettä vihmoi. Jonain muuna päivänä olisin saattanut tuumia, että paska homma. Nyt oli kuitenkin jokin käsittämätön adrenaliiniboosti ja fiilis oli mahtava. Ehkä johtui siitä, että takana oli mukavasti ja todella sikeästi nukuttu yö. Oli kuitenkin myös aivan mieletön voittajafiilis; ensimmäinen vaellusreissuni itsekseni oli loppusuoralla! Rinkan kantamiseenkin oli tottunut ja askel kulki kepeästi. Välillä muutama rivi suklaata ja matka jatkui.
Lopulta edessäni aukesi näkymä Kilpisjärvelle. Polku haarautui tässä kohtaa. Olin ennen reissua varmistanut, että Malla-laiva kulkisi vielä tämän viikonlopun. Kuitenkin oli kerrottu, että joitain vuoroja saattaisi jäädä ajamatta, mikäli matkustajia ei olisi riittävästi. Kellon mukaan ennättäisin hyvin Malla-laivan iltapäivävuorolle, jos se menisi. Verkkoa ei vieläkään ollut, jotta olisin voinut varmistaa asian.
Puntaroin vaihtoehtoja. Polkujen haarakohdasta oli sama matka Kuohkimajärvelle ja Koltaluoktaan. Kulkemalla viimeisen etapin Malla-laivalla, säästäisin huomattavasti aikaa. Jos taas menisin Koltaluoktaan vain kuullakseni, että sateeseen ei ole lähtenyt innokkaita turisteja ja laiva ei kulje, tulisi kolme kilometriä enemmän kävelyä. Fiilis oli niin hyvä, että tunsin jaksavani vaivatta Kilpisjärvelle asti.
Lopulta kuitenkin edessä oleva ajomatka painoi vaakakupissa sen verran, että päätin pelata rikasta ja rutiköyhää, ja lähdin Koltaluoktaa kohti.
Koltaluoktaan päästyäni puhelin alkoi vihdoin toimia ja soitin Malla-laivan kipparille. Hän kertoi tulevansa muutaman tunnin kuluttua hakemaan norjalaisporukkaa, jotka ovat olleet kunnostamassa Goldahyttaa. Kalle kehoitti menemään pitämään sadetta siksi aikaa hänen majaansa laiturin läheisyyteen. Se oli juuri kuulemma lämmitettykin. Aivan älyttömän ystävällistä!
Tein lounasta. Majan lämmössä syödessäni aloin hiljalleen summata edeltäneiden päivien tapahtumia. Olihan reissu ollut aivan huikea! Laivamatkan jälkeen vielä kävely Kilpisjärveltä Mallan luonnonpuiston parkkipaikalle ja tällä erää alkaisi se olla siinä. Kaikkiaan 55 kilometriä rinkka selässä itsekseni. Kolme maata ja aivan mielettömiä maisemia. Joskus aiemminkin olen todennut, että nämä maisemat jylhyydessään ovat kyllä mieleni maisemat. Kertakaikkiaan rauhoittavaa ja tänne haluaa palata aina uudelleen!
