Kolmen valtakunnan vaellus

Kilpisjärven syntytarun mukaan Kilpisjärvellä asui kauan sitten jättiläisiä. Niistä jörö Saana ihastui viehättävään Malla-neitoon. Häissä vihkijänä toimi teräväpäinen tietäjä Paras(Barras). Kateellinen kilpakosija Pältsä kutsui häijyt pohjanakat paikalle. Kesken vihkimisen alkoi hyinen pohjoistuuli ja suunnattomat jäämassat täyttivät tienoon. Viime hetkellä Saana kiidätti morsiamensa Malla-äidin syliin. Kaikki jäätyivät siihen paikkaan. Surevan neidon kyynelistä syntyi Kilpisjärvi ja Mallan kyyneleet virtaavat yhä vieläkin Kitsi-putouksena.

Vuosituhansien jälkeen jäämassat sulivat ja jättiläiset paljastuivat; Saana entistäkin jörömpänä ja pyöreä pikku-Malla äitinsä syleilyssä. Muistot Saanan ja Mallan häistä näkyvät edelleen syksyisin ruskan väriloistona: karkuun karauttaneiden lappalaisten kirkkovaatteet nimittäin repeilivät tuiverruksessa rinteille ja laaksoihin. (Lähde: Kilpisjärvi.org)

Mistä kiinnostus tuolle vaellusreitille lähti?

Vieraillessani Kilpisjärvellä kesällä, ihastuin näihin jylhiin maisemiin. Kesäkuusta huolimatta Kilpisjärvi oli tuolloin vielä jäässä ja lumihuppuinen Barras siinsi järven takana Norjan puolella. Olin suunnitellut retkeä Kolmen valtakunnan rajapyykille. Luntakin oli vielä reippaasti, mutta tuumin ottavani lumikengät apuvälineiksi.

Minulle kerrottiin kuitenkin, että kulku Mallan luonnonpuiston läpi oli tuolloin mahdotonta voimakkaina virtaavien sulamisvesien vuoksi. Täytyy sanoa, ettei tällaisella ”Etelän Hetelmällä” ollut käynyt mielessäkään, miten massiivisina virtoina sulamisvedet tunturissa vyöryvät. Käytyäni Tsahkaljärvellä, jossa huomattavasti loivemmassakin maastossa pauhasi valtavat vesimassat, päätin ottaa neuvosta vaarin. Kolmen valtakunnan rajapyykin sijaan taivalsimme Pikku-Mallalle.

Reitti kuulosti kuitenkin kiinnostavalta ja mieleen jäi ajatus, että tuonne on päästävä vielä joskus. Monasti olen myös miettinyt, miten hienoa olisi nähdä Lappi syksyllä luonnon kylpiessä ruskan väreissä. Useimmiten tuo ajankohta on tullut niin nopeasti kesän lomien jälkeen, että reissu pohjoiseen ei vain ole ollut järjestettävissä.

Nyt syksyllä sitten katselin toinen toistaan hienompia kuvia Lapin ruskasta. Minua alkoi ärsyttää – taasko haaveeni jäisi ajatustasolle johonkin hamaan tulevaisuuteen siirrettäväksi reissuksi? Mitä on tapahtunut sille ihmiselle, joka vielä opiskeluaikana jonkin matkahaaveen keksittyään tarttui tuumasta toimeen ja toteutti reissun? Katsahdin työpaikalla työkalenteria, johon oli sattumalta osunut syyskuun puoliväliin tyhjä väli. Nyt tai ei koskaan – jos kaiken lykkää aina tulevaisuudessa tehtäväksi, saattaa joku päivä havahtua siihen, että haave jäi toteuttamatta! Ei muuta kuin nopeasti reissua suunnittelemaan ja muutama päivä vapaaksi.

Halusin Käsivarteen. Karttaa tutkiskeltuani kävi ilmi, että Kolmen valtakunnan reitti on kuljettavissa ns. pitkän viikonlopun aikana ihan mukavin päivämatkoin. Ajatuksenani oli vaelluksen ajan yöpyä teltassa, mutta päädyin suunnittelemaan yöpymiset tupien pihapiiriin, jos kelit kävisivät hankaliksi.

Valmistautumista

Päädyin siis seuraavaan reittisuunnitelmaan: Ensimmäisenä päivänä Mallan luonnonpuiston halki Kuohkimajärven autioituvalle, joka sijaitsee Kolmen valtakunnan rajapyykin välittömässä läheisyydessä, toisena päivänä Kuohkimajärveltä Norjaan Gappohyttalle, kolmantena Gappolta Ruotsin puolelle Pältsastuganille, josta sitten neljäntenä päivänä takaisin Kilpisjärvelle – vaellusmatkan lyhentämiseksi hyppäisin loppumatkan ajaksi Malla-laivan kyytiin Koltaluoktasta. En ole koskaan vaeltanut yksin, mutta tälle reissulle olin lähdössä aivan itsekseni kuuntelemaan erämaan hiljaisuutta. Kuitenkin ajattelin, että tupien luona näkisin varmasti muita ihmisiä, jos tulisi tiukka paikka.

Ruokien suhteen päädyin mahdollisimman simppeliin ratkaisuun; aamupalaksi puuroja ja pähkinöitä aamuun, välipalaksi etukäteen tekemiä metukkavoileipiä, lounaaksi Lämmin Kuppi -Keittoja ja nuudelia ja päivälliseksi ”lisää vain vesi -retkiruokia”. Pakkasin kaasupolttimolla varustetun Trangiamme mukaan. Jälkikäteen ajatellen olisi riittänyt matkassa pelkkä Trangian kahvipannu kattiloiden sijaan, kun valitsemiani ruokia ei liiemmin tarvinnut keitellä, vaan kiehautettu vesi lisättiin ruokaan ja sen annettiin valmistua itsestään. Mukaan sujahti tietenkin pari suklaalevyä, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, välipalapatukoita ja karkkia. Mielestäni riittävästi ruokaa ja nopeasti saatavilla olevat välipalat ovat todella tärkeä juttu vaellukselle lähtiessä. Maastossa rinkkaa kantaessa kuluttaa yllättävän paljon. Nälän hiipiessä lähtee puhti aivan totaalisesti ja on viluinen olo. Tiukassakaan paikassa eivät asiat tunnu niin ylitsepääsemättömiltä, jos on kylläinen olo.

Vaatetukseksi merinovillaiset alusvaatteet, fleece, gore tex puku. Yöksi makuupussiin toinen merinovillainen alusvaatekerta ja villasukat. Lisäksi kevytuntuvatakki taukotakiksi ja iltoihin – siitä saa muuten paremman puutteessa myös ihan ok tyynyn. Otin mukaan lisäksi sadeviitan, jonka sateella saisi vedettyä myös rinkan yli; vaikka rinkassa on oma sadesuojansa, kovalla sateella monasti vesi valuu myös kantohihnoista selän puolelle ja kastelee sieltä takaosan.

Pakkasin vielä rinkkaan menevät tavarat Tuplis-säilytyspusseihin varmistaakseni, että ne varmasti pysyvät kuivina. Suunnitusvälineinä kartta ja kompassi; Suunnitelmani oli liikkua merkityillä reiteillä eli todennäköisesti niitä en juurikaan tarvitsisi, mutta halusin ottaa jotain varmistusta itselleni, jos kuitenkin sattuisin eksymään reitiltä.

Pakkaustouhujen jälkeen käänsin auton nokan eräänä keskiviikkona työpäivän päätteeksi kohti pohjoista. Yövyin Torniossa, mistä matka jatkui seuraavana aamuna kohti Kilpisjärveä. Jätin auton vaelluksen ajaksi Mallan luonnonpuiston parkkipaikalle. Oli aika lähteä muutamaksi päiväksi luontoon!