Saarihyppely Lofooteilla

Useammasta pienestä saaresta koostuvat Lofootit sijaitsevat Pohjois-Norjassa hieman napapiirin pohjoispuolella. Siellä on noin 24 500 asukasta, pääelinkeinona kalastus ja turismi.

Reilun kymmenen vuoden ajan Lofooteille on päässyt matkustamaan helposti autotietä pitkin. E10 kulkee mantereelta merenalaista tunnelia pitkin aina saariryhmän kärkeen. Tie on hyvässä kunnossa ja saarelta toiselle pääsee siltoja pitkin.

Vaikka Lofootit sijaitsevat napapiirin tuntumassa, on sää leuto Golf-virran ansiosta. Talvella pakkanen ei tavallisesti kiristy muutaman miinusasteen alapuolelle. Kesäisin sataa myös melko paljon, mistä johtuen saaret ovat todella rehevät. Saariryhmän halki kulkee Lofotenveggen -niminen vuoristo, joten vuonoista kohoavat vuorenhuiput ovat myös saarille ominaista.

Lofoottien läpi ajaessa tie kulkee pienien, idyllisten kalastajakylien läpi. Kerron tässä muutamasta.

Nusfjord on rauhallinen kylä vuorien sylissä. Tänne päästäksesi käänny pienelle maantielle E1o:lta Rambergin ja Nappin puolivälistä. Ajettuasi kuutisen kilometriä postikorttimaisemissa, eteesi aukeaa idyllinen kalastajakylä vuonon varrella.

Nusfjord on ollut yksi Lofoottien tärkeimmistä kalasatamista vuosisatojen ajan. Se on yksi Norjan vanhimpia ja parhaiten säilyneitä kalastajakyliä. Kalastajat tulivat tänne kausittaiselle turskan kalastukselle ja asuivat perinteisissä ”rorbu” mökeissä. Puiset mökit ja teolliset rakennukset ovat 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta.

Nykyään Nusfjordissa on Nusfjord Arctic Resort -niminen majoituspaikkaan. Lounastimme sen ravintolassa. Hieman fiinimpi ravintola valkoisine pöytäliinoinen, mistä aukesi upeat näköalat merelle.

Hamnøy on Lofoottien vanhin kalastajakylä. E10 -tien varrella sijaitsevaa pientä kylää on tituleerattu olevan Moskenesin kaunein kylä. Täältä löytyy majoitusta ja ulkoilma-aktiviteetteja. Onpa kylässä keväisin omat Elijazzen -nimisen jazzfestivaalitkin.

Sakrisøy on E10 -tien varrella sijaitseva pieni kalastajakylä tai itseasiassa saari. Täällä voi majoittua perinteisissä kalastajamökeissä. Söimme yhden reissumme herkullisimmista lounaista täällä Anita’s seafood -nimisessä ravintolassa. Anita’s seafoodissa oli myös herkkukauppa, josta sai ostettua kalaa ja muuta hyvää. Myös koirille oli myynnissä kuivattua kalaa.

Lofootit ovat maailman suurin kuivatun turskan eli kapakalan tuottaja. Turskan kalastus on kiihkeimmillään tammi – huhtikuussa, kun turskaparvet vaeltavat Barentsinmeren arktisilta vesiltä kutemaan Norjan vuonoihin.

Kalat ripustetaan pyytämisen ja perkaamisen jälkeen telineisiin, jossa ne saavat kuivua kolmen kuukauden ajan. Kuivattu kala säilyy usean vuoden ajan. Lofoottien sää on ihanteellinen kalan kuivaukselle, koska liian kova pakkanen huonontaa lihan laatua. Kesällä telineillä roikkuu kuivumassa lähinnä turskanpäitä. Ne myydään Länsi-Afrikkaan, missä niistä haudutetaan perinneruokaa.

Reine on edellisiin verrattuna hieman isompi kylä, jossa asuu reilut 300 asukasta. Kylää leimaa punaiset ja valkoiset kalastajamökit, taustalla Reinen vuonosta kohoavat vuoret.

Reippaat voivat patikoida Reinebringenin huipulle, josta aukeaa hieno näköala alas Reineen. Reitti on vain kilometrin mittainen suuntaansa, mutta äärimmäisen jyrkkää rinnettä, joten kovin helppo patikka ei ole kyseessä. Tällä hetkellä nepalilaiset Sherpat tekevät rappusia. Sen johdosta reitti on todennäköisesti suljettu, kunnes työ on valmis vuoden 2019 puolella.

Å sijaitsee aivan saariryhmän eteläkärjessä Luulajasta lähtevän E10 -tien päätepisteessä. Kylä on kuin iso ulkoilmamuseo. Täältä löytyy myös Tørrfisk museum, jossa voit käydä tutustumassa kapakalan valmistukseen.

Henningsvær on saanut lempinimen ”Lofoottien Venetsia”. Siellä asuu reilut 400 asukasta. Viehättävä kylä on sekoitus vanhaa perinteisen norjalaisen kalastajakylän arkkitehtuuria, kahviloita ja taidegallerioita.

Kannattaa käydä katsastamassa Engelskmansbrygga, jossa voi katsella lasinpuhallusta ja ihailla keramiikkaa. Vanhasta kaviaaritehtaasta on tehty taidemuseo KaviarFactory, jossa on nähtävillä nykytaidetta.

Satama-alueella on kiva kävellä. Laiturilta löytyy mm. Nordnorsk Klattreskole, joka järjestää mm. kiipeilykursseja kaiken tasoiselle kiipeilijöille sekä tarjoaa vuoristo-oppaiden palveluita. Heillä on todella hauskasti sisustettu kahvila, jossa kävimme.

Ajelimme Lofooteilta pois Laukvikin kautta. Luimme siellä olevasta majakasta ja päätimme ajella katsomaan. Useinhan majakat sijaitsevat paikoissa, joista aukeaa hienot näkymät merelle. Kallioiden päällä sijaitsevassa majakassa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, mutta sijaitsi aivan upealla paikalla.

Laukvikistä jatkoimme saaren pohjoisrannikkoa pitkin kohti Norjan mannerta. Näköpiirissä riitti vaaleaa hiekkaa ja uskomattoman kirkasta vettä – voisi kuvitella olevansa jossain trooppisilla saarilla.

Ollessamme Lofooteilla, tuli matkailuautoja vastaan aivan jatkuvalla syötteellä. Tarkemmin ajatellen siellä löytyykin hienoja paikkoja, joissa voisi yöpyä upeissa maisemissa. Jollet ole heti omaa hankkimassa, on yksi hyvä vaihtoehto vuokrata retkeilyauto.