Auschwitz – pysäyttävä vierailu keskitysleirillä Puolassa

Tänään 27.1.2020 tulee kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun Puna-armeijan sotilaat saapuivat Auschwitzin keskitysleirille ja leiri vapautettiin. Toisen maailmansodan aikana Natsi-Saksa tappoi yli kuusi miljoonaa juutalaista. Auschwitzissa arvioidaan kuolleen n. 1,1 miljoonaa miestä, naista ja lasta – lopulta miltei 5000 ihmistä päivässä. Pääosin he olivat juutalaisia, mutta joukossa oli myös sotavankeja, muita etnisiä ryhmiä, toisinajattelijoita ja poliittisia vankeja.

Ensimmäisen kerran vierailin Auschwitzissä talvella 90-luvun puolivälin jälkeen. Tuolloin ei vielä ollut internetiä kännyköissä ja saavuimme paikalle opiskelijaystävieni kanssa vain todetaksemme paikan menneen kiinni luultua aiemmin. Siinä piikkilanka-aidan vieressä pohtiessamme, olisiko mitään keinoa päästä näkemään aluetta, saapui paikalle vartija. Yllättäen löytyikin yhteinen kieli, ja saimme yksityiskierroksen. Täytyy sanoa, että pimenevässä illassa autiolla leirillä tunnelma oli todella autenttinen, ja koko porukka oli vakavana vartijan kertoessa tarinoita leiriltä.

Sittemmin palasin leirille pariakymmentä vuotta myöhemmin ja oli paremmin aikaa syventää tietoja tutustumalla näyttelyyn. Auschwitzin museo avattiin muutaman vuoden kuluttua leirin vapauttamisesta. Alue sijaitsee Oswiecimissa noin tunnin ajomatkan päässä Krakovasta. Alueella on hyvin maksullisia parkkipaikkoja autolle.

Museoon sisäänpääsy on ilmainen. Auschwitz on todella suosittu matkakohde nykyään. Jos haluat varmistaa sisäänpääsyn tiettynä ajankohtana, on suositeltavaa tehdä varaus etukäteen. Alueella saa kierrellä omatoimisesti tai oppaan kanssa.

Sisään mennessä on turvatarkastus ja vain pieni käsilaukku sallitaan mukaan. Isompia pakaaseja varten on säilytystilat. Huomaathan kunnioittavan pukeutumisen, sillä paikka on samalla muistomerkki niin monille leirillä menehtyneille! Alueelle ei saa ottaa mukaan ruokaa tai juomaa. Myöskään lastenrattaita ei päästetä alueelle. Koirat eivät ole sallittuja edes hihnassa (poikkeuksena opaskoirat). Tämä on hyvä ottaa huomioon, jos matkustaa koirien kanssa. Kesällä voi lämpötilat nousta korkealle tällä seudulla.

Leiri koostuu kahdesta osasta Auschwitz I ja myöhemmin rakennetusta Auschwitz II – Birkenaun leiristä. Niiden välillä on n. 3km välimatka. Vierailuun kannattaa varata aikaa n. 1,5 tuntia / leiri. Huomioi myös leirien välinen siirtymä, joten aikaa kannattaa varata vähintään n. 3,5tuntia.

Ensin kannattaa suunnata ns. vanhaan Auschwitziin eli Auschwitz I:iin. Siellä on todella kattava näyttely leirin elämästä ja siellä tapahtuneista kauheuksista.

Auschwitz I oli alueen ensimmäinen keskitysleiri miehille ja naisille. Sen rakentamiseen on vielä käytetty aikaa, joten leiri koostuu täsmällisesti rakennetuista tiiliparakeista. Täällä oli mm. sairaalarakennus, jossa Mengele teki ihmiskokeitaan.

Myös koko leirin hallinto oli täällä; leirin komentajan toimisto ja SS toimistot. Auschwitz I:ssa tehtiin myös ensimmäiset kokeet ihmisten tappamisesta Zyklon B -nimisellä syaanivetykaasulla, joka alunperin oli suunniteltu tuholaisten torjuntaan.

Natsien johtaman juutalaisten tuhoamisen kiihtyessä alkoi alkuperäiseltä leiriltä käymään tila vähiin. Näin ollen rakennettiin nopeaan tahtiin Auschwitz II – Birkenau. Sen käsittämän miltei 200 hehtaarin alue rakennettiin täyteen alkeellisia lautaparakkeja.

Birkenau oli ennen kaikkea alkeellisilla asuinolosuhteilla varustettu tuhoamisleiri, kun Auschwitz I:ssa oli sentään ollut tiilestä rakennetut parakit ja hieman väljempää. Sinne luotiin myös tehokas koneisto juutalaisten lopulliseksi tuhoamiseksi. Raiteet rakennettiin niin, että laiturilta oli lyhyt matka kaasukammioihin ja krematorioon.

Junan saapuessa miehet ja naiset jaettiin erillisiin jonoihin. Lääkärit ja SS-miehet valikoivat vankeja laiturilla työkyvyn ja lääketieteellisen mielenkiinnon perusteella. Heitä kehoitettiin menemään oikealle tai vasemmalle. Toinen jono vei pakkotyöhön. Pakkotyöhön valitut vietiin rekisteröitäväksi. Ranteeseen tatuoitiin numerosarja, vaatteet piti riisua. Hiukset leikattiin ja lopuksi vietiin desinfioitavaksi.

Työpäivä alkoi kesällä 4.30 ja talvella 5.30. Ensimmäisen gongin kumauksen jälkeen noustiin, hoidettiin aamutoimet ja siivottiin nukkumapaikka – viltit tuli olla sotilaallisesti taitettuna, eikä yhtään ryppyä saanut olla. Sitten saatiin kuravettä muistuttavaa ”kahvia” tai ”teetä” aamupalaksi. Toisen kumauksen jälkeen kokoonnuttiin nimenhuutoon. Jos numerot eivät täsmänneet, nimenhuuto pitkittyi. Varsinkin huonossa kelissä se oli tuskaista vangeille Niinpä nimenhuutoon raahattiin kaikki, vaikka henkihieverissä. Tämän jälkeen järjestäydyttiin työjoukkoihin ja töihin lähdettiin leirin orkesterin soittaessa.

Keskitysleirien pakkotyö sai alkunsa siitä, kun SS keksi, että leireistä voisi hyötyä taloudellisesti. Niinpä leirien yhteyteen kohosi valtavia tehtaita. Vankeja käytettiin ensin niiden rakentamiseen ja sitten työntekijöinä. Ajatus oli, että ennen tuhoamista, vangeista otetaan kaikki mahdollinen hyöty irti.

Työ oli fyysisesti todella raskasta ja ravitsemus köyhää. Näin ollen kunto helposti heikkeni ja tartuntataudit jylläsivät herkästi. On arvioitu, että keskimäärin raskaassa työssä vähäisellä ravinnolla vahvatkin selvisivät 2-3 kuukautta. Onnekkaat saattoivat päästä ylenemään ja selvisivät leirissä vuoden verran. Kun työläisen kunto heikkeni, joutui hän kaasukammioon. Samoin saattoi kylläkin käydä myös, mikäli jollekin työmaalle oli aamulla leirissä valittu liian monta työntekijää; jos esimerkiksi työmaalle oli tuotu 130 työntekijää ja tarvittiinkin vain 100, SS-miehet valikoivat joukosta sattumanvaraisesti 30 henkeä, jotka päätyivät kaasukammioon.

Toiseen jonoon valitut vietiin suoraan kaasukammioon, jollei vanki vaikuttanut kiinnostavalta kandidaatilta Mengelen suorittamiin tutkimuksiin. Kaasukammioon päätyivät raskaana olevat naiset, alle 16-vuotiaat lapset (v. 1944 lähtien alle 14-vuotiaat), fyysisiä tai psyykkisiä rajoitteita omaavat, vanhukset ja sairaat. Heille ei kerrottu, mihin oltiin matkalla, vaan heidän annettiin ymmärtää olevansa menossa majoittumaan leiriin. Kehoitettiin riisumaan vaatteet ja ohjattiin kaasukammioon ”pesulle”.

Kaasukammiot olivat krematorioiden kanssa samassa rakennuksessa. Kaasukammio näytti suihkuhuoneelta. Katossa olevien suihkujen vieressä oli kuitenkin luukkuja, joista SS-miehet tiputtivat tiivistetyin ovin varustettuun huoneeseen tappavaa kaasua sisältävät kiteet. Onpa kaasukammioissa työskennelleet kertoneet, että vankien kehoitettiin vetämään syvään henkeä – Nyt karkoitetaan pöpöt keuhkoista.

Kerrotaan, että pahimman tuhoamisvimman aikana päivässä tapettiin lähemmäksi 5000 vankia. Viidessä minuutissa kaasu oli tehnyt tehtävänsä. Työssä olevien vankien erityisjoukkojen, Sonderkommandojen, tehtävänä oli siivota kaasukammiosta kiireellä ruumiit pois seuraavan erän tieltä. Ruumiit raahattiin pois kepeillä, joiden päässä olevan metallikoukun sai kaulan ympärille. SS-miehet eivät itse tilaan menneet, jos tiloissa olisi sattunut olemaan vielä liikaa kaasua. Kun ruumiit oli raahattu pois kaasukammioista, niiltä otettiin vielä talteen kaikki, mitä voitiin hyödyntää: hiukset leikattiin, kun niitä käytettiin teollisuudessa, metallihampaat ja korut poistettiin vielä ennen kuin ruumiit vietiin poltettavaksi.

Birkenaussa oli neljä krematoriota, joissa oli monta uunia. Yhteen uuniin mahtui neljä ruumista kerrallaan. Kiireisimpään aikaan krematorioiden savupiipuista nousi alituisesti paksu musta savu ja matalapaineen aikaan leiriin laskeutui kärähtäneen lihan haju. Savun kerrotaan näkyneen kauas. Kiireisimpänä aikana oli varasuunnitelmana krematorion vieressä kuoppa, jossa oli poikkiparrut ja bensiiniä. Jos uunit eivät vetäneet riittävän tehokkaasti, tuotiin parrujen päälle ruumisläjä, joka valeltiin bensalla ja poltettiin avoimen taivaan alla.

Tuhka vietiin krematorioiden läheisyydessä olleisiin lampiin ja kuoppiin. Birkenaun alueelta löytyy edelleen valtavia kuoppia, jotka olivat aikoinaan täynnä ihmistuhkaa. Tuhkaa riitti myös läheisiin jokiin asti ja sitä vietiin jopa pelloille lannoitteeksi. Palamattomat luut niin ikään jauhettiin lannoitteeksi.

Kaasukammioista ja krematorioista on Birkenaussa enää rauniot jäljellä. Viimeisimmät räjäytettiin vain päivää ennen leirin vapauttamista.

Täytyy kyllä sanoa, että vierailu veti koko seurueen hiljaiseksi. Kaikessa karmaisevuudessaan Auschwitz on suositeltavaa käydä katsomassa jo senkin vuoksi, ettei 75 vuoden takaiset kauheudet toistuisi enää koskaan!