Muistatko Monrepos’n?
Muistan puiston kaunehimman,
ihanimman Monrepos’n.
Usein haaveissani kuljen
satumaani lehmustohon.
Kaunehimmat kaarisillat,
ihanimmat kuudanyöt
nähnyt puiston katveessa oon
Monrepos’n.
Monissa sota-aikaa edeltävissä Viipurista kertovissa tarinoissa nousee esiin Monrepos’n puisto. Tuo 163 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue sijaitsee 2,5km Viipurin keskustasta, joten sinne kannattaa varata hieman aikaa.
Välillä on kritisoitu sitä, miten puisto on päästy rapistumaan. Niinpä siellä on jo parin vuoden ajan ollut mittava kunnostus käynnissä. Luin etukäteen Monrepos puiston nettisivuilta, että kunnostustöistä huolimatta puistoon pääsee tutustumaan. Niinpä päätimme käydä katsomassa. Hurautimme Monrepos puiston portille taksilla Viipurin keskustasta. Kyyti maksoi 100 ruplaa, joten taksi oli hyvä valinta ajan ja jalkojen säästämiseksi.
Perille päästessä meille vasta valkeni, miten mittavasta kunnostustyöstä on kyse. Puiston tunnusmerkki puinen portti oli purettu ja kyltissä luki, että tilalle rakennetaan alkuperäisen portin kopio. Kartanon päärakennus oli purkamisvaiheessa heinäkuussa vieraillessamme. Juuri muutama viikko sitten luin Hesarista, että se on purettu kokonaan ja aiotaan rakentaa uudelleen vanhoista hirsistä.
Moni tunnetuista monumenteista oli peitossa kunnostustöiden vuoksi ja isoja alueita oli aidattu, jotta kävijät eivät sinne menisi suurten maansiirtokoneiden joukkoon. Jokunen vuosi sitten puistoon suomalaisvoimin alkuperäisen mallin mukaan tehdyt kiinalaistyyliset kaarisillat sijaitsivat juuri tuolla alueella, joten emme päässeet niitä näkemään tällä käynnillä.
Vaikka pääsimme vain suhteellisen pienelle alueelle, oli aavistettavissa miten upea paikka Monrepos’n puisto on ollut aikoinaan. Tuolla laajalla alueella oli puistoalueen lisäksi luonnontilassa olevaa metsikköä ja jyrkkiäkin kallioita. Omaleimaisen paikasta teki siellä olevat rakennelmat, patsaat ja muistomerkit. Täällä vierähtäisi helposti päiväkin risteileviä polkuja pitkin samoillessa.
Ylen Elävästä Arkistosta löytyi vanha esittelypätkä Monrepos puistosta elokuulta 1939 Monrepos puiston ollessa kukoistuksessaan. Ohjelmassa toimittaja Koponen haastattelee kreivi Pfalenia ja agronomi Penttistä Monrepos’n nähtävyyksistä ja silloisesta restauroinnista. Kreivi Pfalen kertoo Väinämöisen patsaasta ja Elämän lähteestä (tunnetaan myös nimellä Sylmian lähde), jonka uskottiin parantavan silmäsairauksia. Agronomi Penttinen puolestaan kertoo patsaiden korjauksesta.
https://player.yle.fi/assets/js/embed.jsMonrepos’n puiston tarina alkaa vuodelta 1760, jolloin Viipurin linnoituksen komentaja Peter Stupishin hankki itselleen kartanon Viipurin Linnansaaren alueelta. Hän muutti karjapihan puistoksi. Seuraava omistaja antoi alueelle nimen Monrepos (se on ranskaa ja tarkoittaa ”minun rauhani”). Sittemmin kartano ja puistoalue siirtyi Nicolayn suvun omistukseen, joiden aikana alueelle rakennettiin sille tyypilliset vielä tänä päivänäkin pystyssä olevat monumentit. Yleisölle puisto avattiin 1800-luvun puolivälin jälkeen ja 1900-luvun alussa siitä tuli suosittu nähtävyys; 1930-luvun loppupuolella paikalla kävi kesäisin 15000 vierailijaa.
Toivottavasti kunnostustyöt saadaan pian valmiiksi. Odotan jo innolla nähdä alueen kunnostustyön jälkeen. Kaiken näkemämme perusteella Monrepos’n puistolla on edellytykset tulla samanlaiseksi suosituksi virkistyskeitaaksi kuin se oli parhaina aikoinaan.
Yksi kommentti