Sodan ja rauhankeskus Muisti – jotta tarina ei unohtuisi

Kesä 1939 oli kaunis ja lämmin. Suomessa elettiin nousukautta ja odotettiin seuraavana kesänä järjestettäviä olympialaisia. Historia määräsi kuitenkin toisin. Ilmapiiri itänaapurin kanssa alkoi kiristyä ja rajalla alkoi varustautuminen puolustautumaan. Karjalankannaksella tehtiin vapaaehtoisvoimin linnoitustöitä. Neuvottelut Neuvostoliiton kanssa päättyivät tuloksetta marraskuun alussa ja 30.11.1939 Neuvostoliitto iski Suomeen Punatykistön avattua tulen aamulla Karjalankannaksella. Talvisota oli alkanut.

Sotamme ovat koskettaneet varmasti jokaista suomalaista jollain tapaa. Vanhempamme, isovanhempamme tai isoisovanhempamme ovat kenties eläneet sota-aikana ja ovat kertoneet tarinoita ajasta. Osa muistaa vielä varovaisen ilmapiirin sotien jälkeen, kun varottiin, ettei itänaapurimme suuttuisi. Kenties olet lukenut Väinö Linnan Tuntematon Sotilas -kirjan tai muuta sota-ajasta kertovaa kirjallisuutta. Moni on katsonut Tuntematon Sotilas -elokuvan, josta on jo kolme eri ohjausta ilmestynyt.

Sodan ja rauhankeskus Muisti kertoo sodan vaikutuksista ihmisiin ja yhteiskuntaan edistääkseen rauhaa. Siellä kannattaa vierailla, vaikkei olisi kiinnostunut sotahistoriasta.

Sotien aikana armeijamme päämaja sijaitsi Mikkelissä. Vanhan päämajan rakennukseen perustettiin Päämajamuseo jo vuonna 1970 ja sitä laajennettiin 2000-luvun alussa. Tänä kesänä avattiin Päämajamuseon yhteyteen tiedekeskus Muisti 4.6., joka sattuu olemaan myös Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivä.

Muistin näyttelyissä kerrotaan sodasta yksilön näkökulmasta ja esiin tulevat ihmisten omakohtaiset kokemukset sodasta. Sotaan liittyviä ilmiöitä valotetaan neutraalisti eri osapuolen näkökannalta. Näyttelyssä oli myös laajalti taustatietoa eri ilmiöihin liittyen. Muistin näyttelytyötä ohjaa erillinen työryhmä, jonka jäsenet ovat asiantuntijoita mm. historian, kulttuurintutkimuksen ja tiedekeskuspedagogiikan aloilta. Näin ollen siellä jaettu tieto on tieteellisesti tutkittua ja objektiivista. Muistin nettisivuilla voit tutustua asiaan enemmän. Sieltä löytyy myös virtuaalisia näyttelyitä, joissa pääsee tutustumaan mm. eri pariskuntien kirjeenvaihtoon sota-ajalta tai tutustumaan päämajakaupungin ateriointiin.

Näyttely alkaa videoilla, joissa on kuvattu kesän 1939 Suomea – todellista kesäidylliä. Taustalla kuuluu junakuulutuksia, joita olisi voinut kuulla Viipurin asemalla. Lisäksi tulee puhetta suomeksi, venäjäksi ja saksaksi – tulkitsin sen liittyvän Viipurin katukuvaan, koska Viipurihan oli ennen sotia kansainvälinen kaupunki. Enemmän juttua Viipurista voit käydä lukemassa täältä.

Sen jälkeen pääsee valitsemaan tarinan, jonka haluaa kuulla. Vieraillessamme oli teknisistä haasteista johtuen mahdollista kuunnella ainoastaan Onnin tarina. Onni oli talvisotaan lähtiessään vain 23-vuotias ja nuoruus meni sotiessa. Oli todella koskettavaa kuunnella Onnin kokemusta sodasta, kun edessä vaihtuivat kuvat sodan keskeltä.

Todella mieleenpainuva kokemus oli myös päästä osallistumaan Summan tykistökeskitykseen. Virtuaalilasit veivät katsojan suoraan etulinjaan. Tulisade tuntui niin todelliselta, että siinähän joutui väistelemään todenteolla.

Muistissa on kerrottu laajasti sotien taustoista, mutta myös sota-ajan elämästä niin rintamalla kuin kotirintamallakin. Muistin näyttelyt on todella hienosti toteutettu. Perinteisten kuvien ja kertomusten lisäksi osassa näyttelyä on hyödynnetty virtuaalimaailman keinoja. Lisäksi näyttelyyn pääsee itsekin osallistumaan lukemalla aineistoa ja vastailemalla kysymyksiin. Samalla on mahdollisuus käydä myös Päämajamuseon puolella. Siellä päämaja on samassa asussa kuin sotien aikanakin oli.

Kierroksen jälkeen kannattaa käydä kahvila Rauhassa nauttimassa virvokkeita. Tarjolla oli todella herkullista kakkua, jota nautin korvikkeen kera. Sotien aikana kahvia ensin säännösteltiin ja lopulta sen tuonti loppui kokonaan v. 1941. Näin ollen kauppoihin saapui korvike, jossa oli pieni osa kahvia ja loput paahdettua ja jauhettua ohraa, ruista, voikukanjuurta, sikuria ja lanttua. Ihmiset valmistivat korviketta myös kotona. Edellämainittujen lisäksi raaka-aineena saatettiin käyttää myös herneitä, sokerijuurikasta, palsternakkaa, tammenterhoja tai koivunkääpää. Kun kerran Kahvila Rauhassa oli korviketta tarjolla, niin sitähän piti maistaa. Yllättävän hyvää se mielestäni oli!